maanantai 28. tammikuuta 2008

Kissan kuolema

Ruudin haju tunkeutuu huoneessa olijoiden sieraimiin täyttäen keuhkot ja tajunnan. Korviin tulviva vinkuna voimistuu ja tinnittää pään sisällä. Kissa, joka oli selvästikin väärässä paikassa väärään aikaan makaa verisenä ja ruhjoutuneena eteisen kellastuneella matolla kääntäen päätään vielä hetken ennen kuin se menehtyy. Liike pysähtyy. Kissa on kuollut. Perheen isä, Mark, ryntää vauhdilla eteiseen olohuoneesta: -Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Hän riuhtaisee pumppuhaulikon Mickeyn kädestä ja voi luoja jos katse voisi tappaa kaikki huoneessa olijat näkisivät nyt Mickeyn kuolevan. -Älä edes leikilläs tee tollasta. Luulis että sun päässäs liikkuis edes jotain? Etkö sö vittu tajua että aina ku tuut metsältä ni sun pitää varmistaa että sun ase on tyhjä. Mickey katsoo setäänsä nolona ja pelästyneenä kulmien alta ja mumisee: -M-m-m- mut mä kyllä.. -Niin vittu varmaan katoit! Mark huutaa hänelle kurkku suorana ja lataa haulikosta loput patruunat lattialle.

Vain hetkeä aikaisemmin oli talon nuorempi poika Nic,Koko nimeltään Nicholas vaikka tuota nimeä hänestä ei käyttänytkään kuin hänen isoisänsä, minä ja hänen kaverinsa tulleet alas yläkerrasta tuohon samaan eteiseen, jossa kauhun hetket pian tulisi tapahtumaan. Perheen vanhempi poika, Jack, joka tuolloin oli 17-vuotias oli serkkunsa kanssa tullut metsältä. Pojat harrastivat metsästystä ja ammuntaa ja heillä molemmilla oli mukanaan haulikot, Jackillä oli päällekkäispiippuinen Remingtonin haulikko johon hän oli satsannut lähes kaikki kesätöistä ansaitsemansa rahat ja Mickeyllä oli pumppuhaulikko josta hän oli myöhemmin värkkäillyt omanlaisensa, laittoman johon pystyi kuuden patruunan sijasta lataamaan kahdeksan patruunaa. Perheen äidillä oli talon takahuoneessa, joka oli vain parin huoneen päässä eteisestä, oma ompelimo, jossa hän teki vaatteita mittatilaustyönä asiakkailleen. Epäonnen sanellessa tahtia hänellä oli juuri silloin asiakas sovittamassa pukua kun haulikko paukahti. Kaikki viisi poikaa, jotka olivat kuin ringissä eteisessä seisoivat kauhusta kankeina korvat lukossa.

Se mitä oli tapahtunut ei tuntunut kenestäkään todelliselta. Mickey oli leikittellyt haulikollaan eteisessä olettaen ettei se olisi ollut ladattu. Hän pyöritteli sitä ympäriinsä kunnes kissa tepasteli keittiöstä eteisen ovenpieleen. Haulikon liike pysähtyi ja Mickey tokaisi leikkisästi: -Kato, kissa.. Ja osoitti sitä aseella edelleen siinä uskossa että ase oli tyhjä. Silloin se tapahtui, ketjureaktio :Sormesta liipaisimen kautta iskuriin joka osuessaan nalliin joka ruudin välityksellä levitti tusinoittain pieniä, mutta siltä etäisyydeltä tappavia, lintuhauleja piipun läpi kohti kissaa joka räjähti kappaleiksi matolle. Jack, joka oli kaiken tämän syntyneen kaaoksen keskellä ainoa este joka seisoi Mickeyn ja tämän haulikon ja kissan välillä, oli saanut myös muutaman haulin jalkaansa ei edes huomannut jalastaan pulppuavan verta. Kaikki huoneessa olleet olivat hyvin vähäpuheisia ja ehkä syystäkin, sillä olisihan Mickey tietämättään voinut osoitella leikillään ketä tahansa meistä. Mark kääri kissan, tai sen mitä siitä oli jäljellä mattoon, jonka päällä se makasi ja kantoi sen pihalle jonne sen myöhemmin hautasi. Jack vietiin lähimpään terveyskeskukseen paikattavaksi ja vain luoja tietää miten he lääkärille sepittivät kaiken tämän ettei asiasta milloinkaan tehty minkäänlaista poliisitutkintaa vaikka niin on ampumatapauksissa tapana.

2 kommenttia:

Miia.K kirjoitti...

-Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Hän riuhtaisee pumppuhaulikon Mickeyn kädestä ja voi luoja jos katse voisi tappaa kaikki huoneessa olijat näkisivät nyt Mickeyn kuolevan.

Mun mielestä tuo kohta oli tosi hyvä ja näppärästi sanottu. Sulla on mun mielestä kyllä tosi sujuvaa ja selkeetä tekstiä, sillai siis että mäkinn pysyn kärryillä. Kerronta on kovinkin kivaa! Kuka tässä oli muuten etäännytettävä?

Miia.K kirjoitti...

Aivan ja munhan piti kysyä vielä kaksi kysymystä lisää....hmm Missäpäin maailmaa oltiin ja minkä värinen kissa oli kyseessä? =) Kylläpäs olikin komiat kyssärit!