Kynä kädessä=Kala kuivalla maalla?

Ensimmäinen blogimerkintä ikinä. Ajattelin aluksi että mistä lähtisin liikkeelle. Ei paineita. Ei mahdottomia vaateita. Hetki siihen meni kun tajusin että: "Helvetti, enhän mä ole oikeastaan koskaan kirjoittanut mitään huvikseni tai vapaa-ajalla, ilman että olisi ollut pakko tai etteikö ne olisi ollut koulujuttuja tai jotain vastaavaa". Niin ja yksi asia on kanssa etten osaa kaikkia oikeinkirjoittamiseen liittyviä sääntöjä niin hyvin, etteikö tulisi jatkuvia pilkkuvirheitä tai aina kun jotain alkaa kirjoittelemaan tulee esiin se fakta, että enhän minä edes osaa muodostaa kunnollisia lauseita. Eli toisin sanoen mulle on äärimmäisen vaikeata aloittaa mitään tekstiä kun aina tulee joku stoppi ja se tyssää sitten siihen. Hohhoijaa, esseiden kanssa ilo vasta irtoaakin, kun yleensä huomaa että otsikon alapuolelle on kertynyt kokonaiset puolen sivua tekstiä kolmessa tunnissa. Jotenkin vaan se ajatus katkeaa aivojen ja sormien välillä ja kädet kramppaa ja sitä myöten myös pää antaa periksi ja ulosanti on nolla.

Voi se silti olla sitäkin etten ole koskaan ollut mikään kauhean innokas lukemaan mitään kirjoja, jos nyt vaikka perustelen väitteeni vielä sillä että koko eletyn elämäni aikana olen lukenut reilusti alle 100 kirjaa. Tai jos en edes hirveästi valehtele niin se luku on varmaan reilusti alle 50.

Siltikään en ole vielä valmis luovuttamaan, mutta kyllä mä sen jo tiedän ettei musta koskaan mitään kirjailijaa tule. Ehkä se vaan on sitten niin ettei kaikkia oo tehty lukemaan kirjoja. Tai kirjoittamaan niitä.